Nainen katsoo avoimesta huoneesta keväiseen vuoristomaisemaan, sulava lumi ja lumihiutaleet symboloivat helpotusta ja hyväksymistä kroonisen kivun kanssa.

Irti köydestä

TekijäElina

Viime viikkojen teemaksi on noussut kivun hyväksyminen ja radikaali hyväksyminen. Sana radikaali ärsyttää minua vähän, mutta siinä on myös oikein käytettynä jotain voimakasta, raakaa ja villiä. Minulle se on alkanut tarkoittaa juuritasolle menemistä, ei draamaa vaan rehellisyyttä. Sitä, että lakkaa neuvottelemasta todellisuuden kanssa.

Hyväksyminen on tietoinen ja aktiivinen teko.1,2


Se ei tarkoita, että tilanne olisi hyvä, että olisin samaa mieltä, tai pitäisin tilanteesta. Se tarkoittaa, että tunnistan, mitä tapahtuu juuri nyt.1,2 Ja usein juuri se taistelu vie eniten voimavaroja.

Kipu on todellinen

Haluan sanoa tämän mahdollisimman selvästi, koska tätä tulkitaan helposti väärin. Minä kannatan kliinistä tutkimista. Kipu on kehon viesti siitä, että jotakin tulisi säätää, kuormitus on liikaa, kudos on ärtynyt, hermo tai verisuoni on puristuksissa, tulehdus on päällä tai jokin asia vaatii huomiota.1 Joskus taustalla on vamma, leikkaus, kudosvaurio, hermovaurio tai aivojen muutokseen liittyvä kiputila. Kipu on hyvin biologinen ja hyvin totta.3,1

Tätä tekstiä ei ole tarkoitettu selittämään kipua pois, eikä varsinkaan ohittamaan tutkimisen tarvetta. Meidän ammattilaisten erittäin tärkeä tehtävä on tuoda tilanteeseen selkeyttä ja turvaa. Selittää löydökset ja yhteydet niin, että asiakas ymmärtää, mistä on kyse ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos emme tiedä, sekin pitää sanoa ääneen, koska epämääräisyys ruokkii pelkoa.

Hyvästä tutkimisesta huolimatta kaikkea ei aina saada heti korjattua. Kipuun liittyy usein voimakasta vastustamista ja pelkoa taustalla olevasta vakavasta vauriosta.2,3 Häpeä siitä, että en hallitse.4,2 Ärsytys, pelko, epätoivo. Se on inhimillistä, mutta se on myös kuormittavaa.

Luopuminen on vaikeaa, koska meitä kannustetaan pärjäämään. Suorittamaan. Ratkaisemaan. Ajattelemaan, että riittävällä tahdolla ja oikeilla valinnoilla lähes kaikki on käännettävissä voitoksi.1,5Silloin luovuttaminen tuntuu häviämiseltä, vaikka se olisi todellisuudessa viisauden muoto (luova epätoivo).6,1 Luovuttaminen tässä yhteydessä ei ole “antaa periksi elämälle”, vaan luopua turhasta sodasta sitä vastaan, mikä on jo totta.2,1

Köydenveto kivun kanssa

Seisot kuilun reunalla niin lähellä, että tunnet sen tyhjyyden. Hiekka on irtonaista, se pettää kantapään alta jyvä kerrallaan. Sormet ovat kietoutuneet köyden ympärille niin tiukasti, että rystyset vaalenevat. Köysi polttaa kämmeniä, karhea pinta syö ihoa hitaasti, armottomasti.

Toisessa päässä on hirviö. Et ehkä näe sitä kunnolla, mutta kuulet. Se on kipu, se on pelko, se on ahdistus. Se on se sisäinen huuto, että tämän ei pitäisi olla näin.

Sinä vedät.

Vedät, koska niin kuuluu tehdä. Vedät, koska ajattelet, että jos vain jaksat vielä hetken, se hellittää. Hiki alkaa nousta niskaan ja paidan selkämykseen. Sydän hakkaa kuin se yrittäisi repeytyä ulos. Hengitys muuttuu pinnalliseksi ja kireäksi, ja kipu muistuttaa olemassaolostaan.

Hirviö vastaa heti.

Kun vedät kovempaa, se vetää kovempaa. Kun kiristät otettasi, köysi kiristyy takaisin. Kun yrität voittaa, se tekee taistelusta isomman. Et pääse eteenpäin. Olet edelleen siinä, samalla reunalla, sama hiekka liukuu edelleen, sama köysi raastaa edelleen. Kaikki mitä sinussa on, valuu vetämiseen.

Ja sitten tulee se hetki, joka tuntuu sydäntä raastavalta. Ei siksi, että olisit heikko, vaan siksi, että olet väsynyt. Ei siksi, että et yrittäisi, vaan siksi, että olet yrittänyt jo kauan.

Luovuttaminen ei ole kuiluun hyppäämistä.

Luovuttaminen on köydestä irti päästäminen.

Sormet avautuvat, yksi kerrallaan. Köyden paino katoaa kämmenistä. Rintakehässä käy ensin kylmä pelko, kuin putoaisit. Hirviö saattaa yhä huutaa. Mutta sinä et enää vedä. Sinä et enää ole sidottu siihen loputtomaan taistoon.

Ja kun et vedä, huomaat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että kehollasi on mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin liukua kohti reunaa. Voit ottaa askeleen taaksepäin. Voit hengittää vähän syvemmin. Voit tuntea oman kehon, ei vain hirviön painon.

Taistelu ei ehkä lopu heti, mutta se lakkaa hallitsemasta elämääsi.

Henkilö vetää köyttä kuilun reunalla hirviötä vastaan – kuva symboloi kamppailua kivun ja pelon kanssa.
Kipu tuntuu usein köydenvedolta. Mitä kovempaa vedämme vastaan, sitä kovemmin se vetää takaisin.

(Janssens ym. 2022; perustuen teokseen Jansen & Batink 2014)

Kun päästään krooniseen kipuun, hyväksyminen muuttuu erityisen konkreettiseksi.1,7 Kipu voi jatkua, vaikka kudosvaurio olisi jo parantunut, tai mitään yksittäistä selittävää löydöstä ei olisi – se saattaa myös jatkua, vaikka alkuperäinen syy olisi jo väistynyt.1,3Molemmat ovat mahdollisia, eikä kumpikaan tee kivusta vähemmän todellista.5,1

Nykyisessä kipututkimuksessa korostuu ajatus, että kipu ei ole pelkkä kudossignaali, vaan suojelukokemus, johon vaikuttavat myös uhka-arvio, huomio ja tulkinta.1,5Kun kipu tuntuu vaaralta, järjestelmä vahvistuu ja herkistyy entisestään.5,1 Kun kipu alkaa tuntua siedettävämmältä ja turvallisemmalta, järjestelmä voi rauhoittua ja kivun voimakkuus laskea.5,6Kyseessä ei ole mentaalinen temppu, vaan oppimista, sopeutumista ja omavoimaisuuden tukemista.1,2 Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi ymmärryksen, kuormituksen säätelyn ja turvallisen liikkeen kautta.1,2

Tutkimusnäyttö osoittaa, että hyväksyntään ja ymmärrykseen perustuvat menetelmät parantavat merkittävästi toimintakykyä ja elämänlaatua, vaikka kivun fyysinen voimakkuus ei aina muuttuisi.5 Kipuun liittyvä katastrofointi vähenee, kun ihminen kokee voivansa olla aktiivinen kivusta huolimatta.3

Moni meistä ajattelee, että voimme liikkua, harjoitella tai elää täydesti vasta sitten, kun kipu on poissa. Hyväksyntäpohjaisissa lähestymistavoissa keskeinen ajatus on se, että elämä voi alkaa ennen kuin kipu loppuu.1,5 Tutkimusnäyttö tukee sitä, että hyväksyntä ja psykologinen joustavuus liittyvät parempaan toimintakykyyn ja vähempään välttämiskäyttäytymiseen.1,7,5

Biologinen kipu muuttuu pitkäkestoiseksi kärsimykseksi silloin, kun sitä vastaan taistellaan tai sitä yritetään kieltää.

Toiminta ei tarkoita uhkarohkeutta. Se tarkoittaa pientä ja turvallista etenemistä. Kuormituksen säätelyä. Liikettä, joka on sopivaa tälle päivälle. Palautumisen arvostamista. Omien rajojen kunnioittamista. Sitä, että tekee tilaa arvojen mukaisille asioille, vaikka olo ei olisi täydellinen.

Meillä on valtavasti haluja, tavoitteita ja odotuksia. Niiden keskeltä on joskus vaikea tunnistaa, mikä on oikea tarve ja mikä on vain kiireinen mieli. Ja kun jokin meille tärkeä ei toteudu, se sattuu, koska me haluamme niin kovaa.

Tämä näkökulma ei poista tarvetta hyvälle diagnostiikalle, hoidolle tai harjoittelulle. Päinvastoin. Hyväksyminen voi tehdä niistä mahdollisia. Kun hermosto kokee vähemmän uhkaa, oppiminen ja sopeutuminen saavat tilaa.1,5Liike voi vähitellen tuntua turvallisemmalta, sinä hallitset kehoasi.1,5 Kipu voi aaltoilla, mutta elämä ei pysähdy sen ympärille.1,3,5

Miten neuvoisit hyvää ystävääsi tässä tilanteessa?

Miksi tämä tuntuu niin vaikealta. Ehkä siksi, että elämme maailmassa, jossa lähes kaikki tuntuu mahdolliselta ja hallittavalta. Syntyy illuusio, että jos vain yritän tarpeeksi, kehoni ja elämäni tottelevat.6,1Ja kun ne eivät tottele, se sattuu valtavasti.1,2

Ehkä hyväksyminen ei ole luovuttamista. Ehkä se on tapa päästä eteenpäin silloin, kun tie ei ole täysin sileä.

Lähteet

  1. Janssens, J., Goudman, L., De Smedt, A., Rouge, M., Buyl, R., Rigoard, P. & Moens, M. 2022. Acceptance and Commitment Therapy to increase resilience in chronic pain patients: A clinical guideline. Medicina, 58(4), s. 499.
    Saatavissa: https://doi.org/10.3390/medicina58040499 [Viitattu 9.2.2026].
  2. Cuncic, A. 2025. How to practice radical acceptance. Verywell Mind. Päivitetty 6. lokakuuta 2025.
    Saatavissa: https://www.verywellmind.com/what-is-radical-acceptance-5120614 [Viitattu 10.2.2026].
  3. Sakai, M., Kimura, T., Sugiura, T., Aoki, K., Nagata, T., Yamamoto, E., Kondo, M. & Akechi, T. 2025. Acceptance and Commitment Therapy is effective in reducing strong opioid use in a patient with chronic pain after spinal cord injury: A case study. Japanese Psychological Research.
    Saatavissa: https://doi.org/10.1111/jpr.12572 [Viitattu 9.2.2026].
  4. Carmel, A. & Comtois, K. (2025). Jumpstarting Quality-of-Life Targets with DBT Next Steps Recovery Goals. DBT Bulletin, 9(2), ss. 10–12.
    Saatavissa: https://www.dbtbulletin.org [Viitattu 10.2.2026].
  5. Ye, L., Li, Y., Deng, Q., Zhao, X., Zhong, L. & Yang, L. 2024. Acceptance and commitment therapy for patients with chronic pain: A systematic review and meta-analysis on psychological outcomes and quality of life. PLOS ONE, 19(6), s. e0301226.
    Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0301226 [Viitattu 10.2.2026].
  6. Carvalho, S. A., Gillanders, D., Forte, T., Trindade, I. A., Pinto-Gouveia, J., Lapa, T., Valentim, A., Santos, E., Paciência, J., Guiomar, R. & Castilho, P. 2021. Self-compassion in Acceptance and Commitment Therapy for chronic pain: a pilot study. Scandinavian Journal of Pain, 22(4), s. 834–846.
    Saatavissa: https://doi.org/10.1515/sjpain-2021-0214 [Viitattu 10.2.2026].
  7. Martinez-Calderon, J., García-Muñoz, C., Rufo-Barbero, C., Matias-Soto, J. & Cano-García, F. J. 2023. Acceptance and Commitment Therapy for chronic pain: An overview of systematic reviews with meta-analysis of randomized clinical trials. The Journal of Pain, 25(3), s. 595–617.
    Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jpain.2023.09.013 [Viitattu 11.2.2026].

Samankaltaiset artikkelit